Jukranpujut!
Pahoittelen kaikkia eli yhtä lukijaani eli minua siitä, että en ole kirjoittanut niiin pitkään aikaan! On ollut todella kiireistä ja kuten otsikosta saattaa huomata, on melkein kaikki asiat menneet päin honkia. Olin muun muassa vanhempieni kanssa eilen tekemässä minun muuttoa kuin matkan puolessa välissä meidän autosta meni kytkin rikki. Voin sanoa, että taisin vääntää pari kyyneltä ja miettin yrittääkö joku ylempi taho sabotoida muuttamistani ja mistä syystä tämä sabotaasi johtuu? No, koska isäni on supersankari pääsimme kuitenkin takaisin kotiin, mutta muutto tietenkin viivästyy. Voin sanoa, että oli melkoisen pelottavaa ajaa lähes koko matka viitosvaiheella. Matkan varrella oli nimittäin aivan liikaa sunnuntai-ajelijoita, jotka ajoivat 60 kilometriä tunnissa 80 alueella! Muutamia ärräpäitä vanhempieni kanssa päästeltiin. Myös risteyksissä kääntyvät matkustajat aiheuttivat hieman harmaita hiuksia, mutta eipä sen enempää siitä. Toivon vaan, että kaikki lukijat ajaisivat rajoitusten mukaan.
En vieläkään tiedä milloin saamme auton korjattua ja koska emme ole miljonäärejä ei tee mieli vuokrata pakua käyttöömme. Välimatkakin on niin pitkä, että se tulisi maksamaan oikeasti hurjasti. Inhottaa kyllä tällaiset vastoinkäymiset, mutta niitähän tämä elämä on pullollaan. Olen nyt kuitenkin matkaamassa siskon ja tämän poikaystävän kanssa pienelle reissulle, koska heidän piti tulla luokseni vasta muutettuun asuntoon. Toisin kävi ja menemme kaikki erään yhteisen ystävämme kontolle muutamaksi päiväksi. Heh. Siinäpä vasta yllätys meille kaikille! No ei voi muuta, kun jatkaa hymyilemistä ja toivoa, että pääsen suhteellisen nopeasti muuttamaan, sillä nyt viivästyy myös kaikki työnhaku ja muut.
Jokuhan merkitys tällä kaikella varmasti on, joten en luovu toivosta. Minulle on kuitenkin herännyt pieni epäilyksen siemen kaikista asioista. Vienkö elämääni väärään suuntaan ja siksi kaikki tuntuu menevän kaikista vaikeimman kaavan kautta, vai halutaanko minua vain testata? No sen kun tietäisi, mutta kun en vaan voi tietää. Ei kukaan voi, mutta eiköhän tämänkin ajan kanssa selviä.
Nyt aionkin vain pitää hauskaa ystävieni kanssa ja toivon parasta! Pahoittelut vielä kerran, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Uskon, että ymmärrätte kyllä. Olen nimittäin nähnyt runsaasti ystäviäni, hoitanut aikuisten tylsiä asioita ja viettänyt runsaasti aikaa myös perheeni kanssa ennen muuttoa. Lupaan, että viimeistään kunhan olen todella päässyt muuttamaan, niin kirjoitan jälleen ahkerammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti